Luontosuhde ei enää synny itsestään, se on opittava
Kanadasta Suomeen kotoutunut nainen kuvasi suomalaista elämäntapaa ihaillen seuraavasti: ” suomalaisissa yhdistyvät taito elää suoraan järvestä ja toisaalta huipputeknologian hallitseminen”. Tätä taitoa kannattaa vaalia.
Miten tälläistä opetetaan vai voiko sen vain imeä pitkän kesäloman äidinmaidossa? Mitä ja miten luontoon ja kestävään elämäntapaan liittyviä sisältöjä pitäisi opettaa? Kysymyksiä kuplii paljon enemmän kuin vastauksia.
Lue lisää:
Mitä olisi tärkeintä opettaa?
Metsien tuntemuksen ja käytön opetuksen sisältöjä on helppo luetella:
§ Toimiva metsäekosysteemi tuottaa elinympäristöjä eläimille, satoa, saalista ja iloa ihmisille.
§ Metsät ovat Suomen tärkein uusiutuva luonnonvara vesien lisäksi.
§ Puulajeja on paljon ja niissä on eroja.
§ Puu kasvaa, kaatuu, työstyy ja työllistää.
§ Puu tuottaa paperia, pulpetteja, eristeitä, jne
§ Metsät ovat hiilidioksidinieluja.
§ Puu on uusiutuva energian lähde ja materiaali.
§ Metsät, suot ja ilmastonmuutos.
§ Metsäteollisuus ja maaseudun elinkeinot.
§ Metsäteollisuus työpaikkoina.
§ Metsä ja mielenterveys.
§ Metsä oman kulttuurimme alkukotina
§ Taigan kansojen kulttuurit
Miten syvällisesti metsäasioita pitäisi oppia?
Riittääkö, että oppilas on kuullut käsitteen tai tietää käsitteen, vai pitääkö hänen osata selittää käsite omin sanoin vai ymmärtää mihin toimiin ja tapahtumiin käsite liittyy, Vai pitäisikö oppilaan osata käyttää käsitettä itse puheessaan ja soveltaa käsitettä omiin tarpeisiinsa tai tulevassa työssään esim. poliitikkona, insinöörinä, geeniteknikkona, pihasuunnittelijana, lastentarhan opettajana
Metsäkasvien lajintuntemus esimerkkinä opetuksen tavoitteiden asettamisesta:
Oppilas osaa:
1. nimetä kasvilajeja, joita metsässä kuulemma kasvaa,
2. osaa tunnistaa ja nimetä lajeja
3. osaa näyttää metsässä miten erilaiset lajit kasvavat erilaisilla paikoilla,
4. osaa määrittää metsätyyppejä kasvillisuuden perusteella
5. osaa käyttää tuntemiaan lajeja jonkin tutkimusongelman tai tehtävän ratkaisemisessa ja pohtia esim. rakentamisen vaikutusta ekosysteemin lajeihin.
Mikä sitten on kaikkein tärkeintä koulun arjessa? Luontosuhde on melko varmasti edellytys faktojen sisäistämiselle ja aivan varmasti edellytys metsien kestävän käytön tajuamiselle.
Yhä useampi nuori on ummikko metsässä. Kumisaappaita ei ole, mäntyä ja kuusta eikä puolukkaa ja mustikkaa enää eroteta toisistaan. Hirvikärpänen ja punkki ovat pelottavia. Muutos on ollut nopea. Se ei koske kaikkia oppilaita, mutta monia. Ja joka tapauksessa kaikki uussuomalaiset tarvitsevat polun metsään ja luontosuhteelleen rakkaan kohteen uudesta kotimaastaan.
Luontosuhteen ”oppimissykli” on jotakuinkin seuraavanlainen:
· Ihminen tarvitsee luontokokemuksia kehittyäkseen.
· Luontosuhde syntyy vain fyysisessä kosketuksessa luontoon.
· Se kehittyy vain olemalla ja toimimalla luonnossa toistuvasti.
· Itsen ja elämän arvostaminen kehittyvät tätä tietä.
· Sen jälkeen herää halu oppia ja omaksua lisää tietoja.
Miten oppiminen olisi tuloksekkainta?
Tekemällä useimmat oppivat paremmin ja pysyvämmin ja ainakin kaikki oppivat jotain. Luonnossa retkeillessä ja työskennellessä täyttyvät lähes kaikki opetussuunnitelman kansalaisen taitojen tavoitteet ja paljon metsäoppimista samalla kertaa.
Oppimisympäristönä oikea elämä, hyvä opettaja ja monenlaiset aikuiset toimii hyvin.
Näitä asioita voimme pohtia Labbyssä MMO ry:n kesäpäivillä 3.8. klo 13. alkaen. Lue lisää päivistä aiemmasta blogiasta ja ilmoittaudu mukaan.
